tiistai 16. huhtikuuta 2013

Tulokkaita

Kun Iris menehtyi noin kuukausi takaperin, jäi jälkeen suuri ikävä ja kaksi tyhjää häkkiä. Lisäksi yltiösosiaalinen Helmi kaipailee kovasti itselleen uutta kaveria, joten olen ollut vähän yhteydessä tuttuihin kasvattajiin. Omia poikasiahan meillä on edelleen suunnitteilla kesälle, mutta koska tuo oma kanimäärä on nyt melko pieni uutta verta tarvitaan kipeästi jo rexluppa projektia ajatellen.

Näillä näkymin meille muuttaa toukokuussa pieni musta minirex tyttönen, ExRosaris kanilan N-poikueesta. Meidän Ikaros-poitsuhan on tosiaan samaiselta kasvattajalta! Tästä tytöstä toivotaan Helmille häkkikaveria, ja tulee ehdottomasti olemaan osana kasvatusprojektia.

Sisarrukset. Kuva (c) Leena Boswell
Lisäksi olen vähän kysellyt toista pienirexiä Iriksen kasvattajalta, jolla on pesässä Iriksen puolisisarruksia. Saa nyt nähdä miten saan asiat sumplittua... :)

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Alkuvuoden kuulumisia

Kuten jotkut lukijat jo varmasti tietävätkin, minun ja kanien elämää on alkuvuoden aikana myllerretty ja käännelty ympäri oikein kunnolla! Suurin muutos meidän arkielämään on varmasti ollut avoliittoni ja sen myötä lähes neljä vuotta kestäneen yhteiseloni kyseisen kumppanin kanssa päättyminen helmikuun puolessa välissä. Lähdin selvittämään omia asioitani ja muutin hetkeksi aikaa isäni luo, ja kanit jäivät väliaikaisesti avopuolisolleni. Hänen heinäallergiansa kuitenkin paheni yllättäen, joten hain kanit pois ja sijoitin ne hoitokoteihin. Nyt päällä on raivokas asunnonhaku, jotta pääsen asumaan taas rakkaan laumani kanssa saman katon alle!

Reilu viikko takaperin sain onneksi Helmin tänne meidän kanssa, ja Helmillähän onkin täällä maalla ihan kuningattaren oltavat! Sillä on käytössä sen oma 120cm häkki sekä kompostikehikoista rajattuna noin 2 x 3 metriä tila yläkerran aulasta. Lisäksi päivittäin pääsee jaloittelemaan isommalle alueelle. Saa nähdä miten neiti sopeutuu kun joutuu takaisin omaan häkkiin jossa sitä pituutta on "vaan" vajat 160cm. :')

Ikaros on tällähetkellä äitini luona hoidossa. Poikaa on kova ikävä, mutta onneksi sitä pääsee nyt tapaamaan jo useammin kun matkaa on vain 7km (edelliseen osoitteeseen oli 40km, joten harvemmin pääsi moikkaamaan. :/) Ukkeli voi hyvin ja pulsakasti, ja se onkin saanut pikkusiskoni lapsuuden huoneen kokonaan itselleen. Eipä ole asiat huonosti hälläkään!

Tänään ilmat oli sen verran lauhkeat, että pääsipä Helmi myös ulkoilemaan ihan ulos asti. Ensin ulkoiltiin ihan hihnan päässä, mutta touhu oli neidin mielestä hirmu hauskaa eikä tämä ulkoiluttaja ainakaan pysynyt iloloikkia hyppivän kanin perässä joten vapaaksihan se piti päästää. Loppuvaiheessa otettiin jo valjaatkin pois menoa hidastamasta, ja epäilyksistäni huolimatta hyvin tuo pysyi lähellä eikä lähtenyt viittä metriä kauemmas.